Nyt jaksan tänne kirjoittaa kun sain vähän univelkoja kuittailtua. Loppuviikosta meni pari vuorokautta nukkumatta. Ajelin Parkanoon kätilöhommiin keskiviikkona illan suussa. Martta oli tuolloin vielä ihan entisensä, vaikka päivällä olikin ollut havattavissa jonkinlaista levottomuutta.No, meillä meni aamuyölle kuulumisia ja muita asioita höpistessä. Kun talon väki vetäytyi yöpuulle alkoi Martta hieman levottomaksi; läähätti ja vaihtoi makuupaikkaa tiheään. Minulla menikin sitten sitä touhua seuraten ja kuunnellen loppuyö. 

Torstaiaamuna Martta halusikin jo pentulaatikkoon makoilemaan ja vietti siellä suunnilleen koko päivän, välillä vain ulkona ja syömässä käyden. Illan edetessä se poistui pentulasta ja oli niin kuin mitään synnytystä ei olisi alkamassakaan. Sen verran huolestuin synnytyspuuhan loppumisesta, että piipahdettiin päivystävällä eläinlääkärillä. Ultrassa pentujen sydänäänet olivat onneksi normaalit ja kohdunsuu täysin auki. Tarjottiin sektiomahdollisuutta, mutta kieltäydyttiin tältä vaihtoehdolta. Siispä taas kotiin odottamaan synnytyksen jatkumista. 

Heti puolenyön jälkeen alkoi lapsivettä "lorahdella" ja jonkin ajan jälkeen alkoikin työntösupistukset ja ensimmäinen pentu syntyi perjantaina 12.7. klo 1:20. Martta näytti heti loistavan emän elkeet ja asianmukaisesti puhdisti pennun ja katkaisi napanuoran. Siinä noin kolmen tunnin sisällä syntyi ongelmitta viisi pentua. Viidennen pennun jälkeen Martta jatkoi läähättämistä, joten homma ei ollut vielä ohi. Olimme epätietoisia yhden pennun jälkeisten syntymisestä, joten emme tienneet johtuiko jatkunut läähättely niiden syntymisen odottelusta vai onko siellä vielä pentu/pentuja. Sitten heräsi huoli kun näinkin vihreää vuotoa emättimessä. Kohdunsuun tuntumassa tunsin pennun hännän. Siispä perätila. Pennut pian lämpimään, pehmustettuun kantokoppaan ja Martan ja pentujen kanssa taas kiireesti päivystykseen. 

Taas ultrattiin ja sieltä löytyi vielä kaksi pentua. Toisen sydänäänet nähtävissä, toisen ei. Martalle annettiin suoneen kalkkia ja oksitosiinia supistuksia vahvistamaan. Sitten taas kotiin odottamaan asioiden etenemistä. Mukaan saatiin toinen annos oksitosiinia ja kehoitus tulla kahden tunnin kuluttua uudelleen jos tilanne ei ole edennyt. 

Martta alkoi tässä vaiheessa olla jo aika naatti. Se yritti työntää pentua ulos siinä onnistumatta. Se oli ikävää katsottavaa. Tunnustelemalla huomasin pennun tulleen hieman ulospäin. Sain otteen sen takajaloista ja Martan ponnistusten tahtiin sain vedettyä pennun ulos. Se oli tosiaan perätilassa ja kaikkein suurin pennuista ja kuten arvata saattaa oli ollu kuolleena jo jonkin aikaa. Ei olisi Martta omin avuin saanut millään tätä pentua synnytettyä, oli todella tiukassa. Ei mennyt kovin pitkään kun Martta alkoi jälleen ponnistaa. Toivoin, että kuolleen pennun takana ollut pentu olisi vielä kunnosssa...pelkäsin kuitenkin senkin menehtyneen tai ainakin kärsineen hapenpuutteesta. Pentu syntyikin melko pian ja luojan kiitos se oli erittäin virkeä. Saimme siis kuusi terhakkaa pentua ja yhden enkelipennun. Viimeisin pentu, joka muuten sai työnimekseen "Sissi", syntyi perjantaiaamuna klo 9:08. Martta putsasi kaikki pennut(kuollutta lukuunottamatta) ja katkaisi niiden napanuorat. Maidon tuottokin alkoi samantien. Äidinvaistot siis hyvin kohdillaan.