Meille tuli tammikuun puolivälissä kolme ruotsalaista vierasta peurajahtiin.  Kolmikon tavoitteena oli saada trofeet muistoksi Suomen vierailustaan. He olivat ennenkin käyneet Suomessa jahdissa, mutta sarvipäät olivat heitä kartelleet.

Vieraat vietiin ensimmäisen päivän iltana kytikselle eripuolille seuramme aluetta. Heille opastettiin turvalliset ampumasektorit, ja tulipa tuossa opastuksessa mainittua myös, että mikäli eläintä ei helposti löydy, tai osuma on epävarma, niin meiltä löytyy jäljestävä koira, eli kovin pitkään ei pidä jälkeä kulkea ja sotkea sitä. Ruotsalaisille jäljestävän koiran käyttö olikin tuttua, vieraat kertoivat Ruotsin metsästyslaissa määrätyn, että ellei sorkkaeläintä löydy kahden tunnin kuluessa ampumisesta, pitää paikalle tuoda jäljestävä koira.

Reilu tunnin kytistelyn jälkeen vieraamme Bobbis soitti minulle ja kertoi ampuneensa peuraa, mutta ilmeisesti ohi, koska eläin pakeni reppaasti metsään, eikä ampumapaikallakaan näkynyt karvoja tai verta. Hän jatkoi vielä maaston tutkimista, ja soitti noin kymmenen minuutin kuluttua uudelleen löytäneensä pienen veritipan peuran jäljeltä n 50m päässä ampumapaikasta.

Otin Doriksen mukaani, ja lähdin ajelemaan ampumapaikalle. Siellä Bobbis heilutti taskulamppua n 50m päässä ruokintapaikasta, josta hän oli löytänyt veritipan. Reittimme kulki ruokinna kautta, jossa peuraa oli ammuttu, ja ruokinnalta Doris tuntui ottavan jäljen, ja lähti vetämään innokkaasti kohti Bobbista. Veritipan kohdalla pysäytin Doriksen, ja katsoin sinivalolla, näkyykö jäljellä enemmän verta, ei näkynyt. Doris oli edelleen meno päällä ja matka jatkui kohti ojanotkoa. Käskin Bobbiksen tulla perässäni aseensa kanssa ja olevan valmiina ampumaan, jos peurasta saadaan havainto.

Doris veti liina kireänä jyrkähköä mäkeä alas ojalle, ja siitä vastamäkeen ylös kohti tietä hyvin määrätietoisesti. Otsalampun valossa jäljellä ei näkynyt verta, ja pysäytin koiran muutaman kerran tarkistaakseni näkyykö vähäisessä lumessa peuran jälkeä tai verta. Peuran jälki näkyi vähän lumisemmassa kohdassa, ja toisinaan myös pieni veritippa.

Ajattelin jäljestyksestä tulevan pitkän, sillä osuma vaikutti pelkältä lihasraapaisulta, kun verta ei ollut jäljellä kuin satunnaisesti, ja silloinkin hyvin vähän.

Etenimme tielle, josta olimme hetkeä ennen tulleet autolla ja Doris lähti kulkemaan pitkin tietä. Eteninne 20m pitkin tietä, ja siitä jälleen metsään traktoriuraa pitkin, edelleenkin aika jyrkkää mäkeä ylöspäin. Koira eteni määrätietoisesti pitkin traktoriuraa n 300m, ja kääntyi sitten uralta pois. Käännyttyäni koiran perässä, otsalampun valossa näin tuulenkaadon ja sen takana kiiluivat peuran silmät. Pysäytin Doriksen ja jäin odottamaan  ampujaa, joka  oli jäänyt vähän perääni, sillä Doriksen vauhti oli melko reipasta.

Bobbiksen tullessa viereeni valaisin peuraa taskulampulla. Eläin oli hankalasti oksien takana, ja pelkona oli, että se rynnistää vielä karkuun. Bobbis haki ampumalinjaa, ja noitui ruotsiksi hankalaa ampumapaikkaa. Kysyin häneltä, oliko hän ampunut urosta vai naarasta, ja vastaus oli "urosta". Käskin hänen siirtyä vielä vähän sivuun ja ampua peuraa lapaan, ettei mahdollinen trofee vahingoitu.

Bobbis ampui, ja peura säntäsi pakoon melkoisen rytinän kanssa, ja lähes samantien kuului kaatumiseen viittaava rysähdys.

Käskin Doriksen liikkeelle, ja peura löytyi hengettömänä kuusen alta n. 20m päässä paikasta josta se karkkosi. Sidoin koiran liinasta puuhun ja kiskoin peuran pois kuusen alta, vaikutti painavalta. Tarkempi tarkistelu paljasti otuksen komeaksi 11-piikkiseksi sarvipääksi!

Ruotsalainen vieraammekin oppi tilanteessa äkisti suomea, hän ryntäsi halaamaan koiraa, ja totesi Dorikselle selvällä suomenkielellä "Hyvä koira!"

Ilman koiran apua tuo komea eläin oliis jäänyt mitä ilmeisemmin löytämättä, sellaiseen rytelikköön se oli itsensä kätkenyt. Ensimmäinen osuma oli ollut vähän alhaalla, mutta kuitenkin niin hyvä, että peura oli jäänyt makuulle n 600m päähän ampumapaikasta.

Jälkikäteen Bobbis kertoi saaneensa elämänsä parhaat saaliit Suomesta, vaimonsa on kuulemma kotoisin Tampereelta, ja tämä peura hieman etelämpää!

11_piikki_doris.jpg